Lukiolainen kirjoittaja otti kantaa mielenosoitukseen. Hänen mielestään se oli itsekäs ja turha. Hänen mukaansa opiskelijat ovat aiemmin tulleet toimeen paljon pienemmillä rahasummilla, joten opiskelu on budjetointikysymys.
On totta, että opiskelu on budjetointikysymys. Tuet ovat pienet ja tulorajat tiukat – opiskelijan on aina laskettava, etteivät tienatut tulot ylitä sallittuja rajoja. Tämän laskutoimituksen lisäksi pitäisi laskea, että rahaa riittää kuukausittaisiin asumiskustannuksiin sekä päivittäisiin ruoka- ja elämiskuluihin.
Käytännössä opiskelijan kannattaa siis suosia asioimista isoissa ruokakaupoissa suunnitellun kauppalistan kanssa, jotta hintataso olisi mahdollisimman edullinen ja rahat tulisi käytettyä järkevästi. Etenkin suuremmissa kaupungeissa tämä ei aina ole ihan yksinkertaista – isommat marketit sijaitsevat kaupungin keskusta-alueen ulkopuolella, ja paikallisliikennettä käytettäessä kauppareissuun saattaa hyvin vierähtää pari kolmekin tuntia. Sellaista aikaa ei ole aina käytettävissä, vaikka koko elämä pyörisikin vain ja ainoastaan opiskelun ympärillä – ilman illanviettoja tai bileitä.
Jokainen, joka on joskus ollut pienituloinen tietää, miten stressaavaa jatkuva rahan riittävyyden arvioiminen voi olla. Se vaatii voimavaroja. Joskus opiskeluaikana tuntui, että olisi helpompaa olla opiskelematta, sillä elämä tuntui muutenkin niin uuvuttavalta. Uskon, että jatkuva huoli omasta taloudellisesta pärjäämisestä oli iso kuormittava tekijä.
Olen itse ollut sellainen opiskelija, joka on pääsääntöisesti pärjännyt pelkällä opintotuella ja asumislisällä ensimmäisen opiskeluvuotensa. Asuntoni sattui olemaan riittävän edullinen, eikä sekään edullisin mahdollinen – mutta muuta en silloin löytänyt. Olen kuitenkin ajatellut, että minulla kävi tuuri – kuulin, että jotkut opiskelijatoverini maksoivat asumisestaan 100 euroa per kuukausi minua enemmän. Ajattelin myös, että olin onnekas, koska en opiskellut pääkaupunkiseudulla – en olisi koskaan saanut rahojani riittämään. Nostettuani opintolainaa tulin juuri ja juuri toimeen. Pääkaupunkiseudulla olisin varmasti joutunut lykkäämään opintojani tehdäkseni välillä töitä, jotta pystyisin pitämään kiinni edes jonkin laisesta elintasosta.
Minua harmittavat opintotuen tulorajat – erityisesti se, että tuloille on määritelty raja myös tuettomien kuukausien kohdalle, ja se on naurettavan pieni. Opiskelin itse ammattikorkeakoulussa, ja sain kesäksi alaani vastaavia töitä. Tienestini hyppäsivät reilusti sen reilun puolentoista tuhannen yli, jonka olisin saanut rokottamatta tienata. Päätin kuitenkin, että teen mieluummin töitä ja hankin työkokemusta, kuin sanoisin kesätyöpaikalle ”ei” ja nostaisin kesän ajalta toimeentulotukea.
Yhtenä ongelmana tulorajoissa näen myös sen, että tuen rajat lasketaan aina koko vuoden osalta. Tiedän pari henkilöä, jotka nostivat tukea muutaman kuukauden alkuvuodesta, mutta töitä saatuaan lakkauttivat tukensa – eivät siis nostaneet senttiäkään koko loppuvuonna. Tulot ylittivät sallitun vuositulorajan, joten Kela perii korkoineen takaisin myös alkuvuonna nostetut tuet. Muuta rahaa elämiseen ei alkuvuodesta ollut tarjolla, joten ilmeisesti alkuvuosi olisi pitänyt elää pyhällä hengellä.
Kelan opintotuki on tässä tapauksessa siis kuitenkin kokonaan lainattua rahaa.