Vastustajien perusteluissa on esitetty muun muassa Raamatun näkemystä, perustuslain kantaa, perinteitä, lapsen oikeutta isään ja äitiin sekä sitä, että homoavioliittojen myötä pian hyväksyttäisiin myös moniavioisuus.
Myötämielisten argumentoinnissa vilahtelet perustuslaki, oikeus avioitua rakastamansa ihmisen kanssa, lapsen oikeus hyvään vanhemmuuteen sekä yleinen tasa-arvoisuus.
Puhututtava aihe.
Myönnän itse olevani hiukan myötämielinen tasa-arvoisen avioliittolain suuntaan. Tiedän perheitä, joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, ja lapset ovat tavallisia, onnellisia lapsia.
Entäpä perheet, joissa vanhemmat ovat eronneet tai toinen puolisoista on menehtynyt? Lapset voivat olla ihan tavallisia, onnellisia lapsia.
Kuvitellaanpa, että kahden lapsen vanhempien ero on tapahtunut yhteisymmärryksessä ja molemmat osapuolet ovat käsitelleet eron herättämät tuntemuksensa. Ymmärretään, että parisuhde juuri tämän ihmisen kanssa ei vain toimi, mutta tuttavuus ja jopa jonkinlainen ystävyys ovat yhä mahdollisia. He löytävät itselleen uudet puolisot ja saavat näiden kanssa vielä yhdet lapset. Kaikki ovat tekemisissä keskenään, ja kaikkiin lapsiin suhtaudutaan tasa-arvoisina sisaruksina.
Meillä on Suomessa myös tällaisia perheitä. Näillä lapsilla on ikään kuin kahdet vanhemmat. Jos kaikki sujuu hyvässä hengessä ja harmoniassa, ovat myös nämä lapset tavallisia ja onnellisia.
Joissakin valtioissa myös moniavioisuus on mahdollista. Mietin, miten se eroaa yllä olevasta tilanteesta, enkä keksi muuta, kuin että moniavioiset mahdollisesti asuisivat saman katon alla ja olisivat parisuhteissa keskenään.
En näe mitään syytä, miksei tällainenkin voisi toimia.
Tiedän, että moniavioisessa tilanteessa on valtava riski syntyä tarpeettomia ristiriitoja. Mutta, entä jos kaikki liiton osapuolet olisivat valveutuneita yksilöitä, jotka ovat mukautumiskykyisiä ja valmiita pohtimaan omaa itseään suhteessa muihin?
Tiedän vinon pinon heteropareja, joilta puuttuu halu ylläkuvattuun pohdintaan ja joiden elämä tuntuu siksi olevan yhtä ristiriitaa. Tällaisten perheiden lapset ovat todennäköisesti enemmän tai vähemmän onnettomia.
Ja nyt kerrottakoon: ei, en suoranaisesti kannata moniavioisuutta. Mutta ihmisenä olen avoin pohtimaan asioita uudelta näkökannalta, enkä näe syytä myöskään asettua poikkiteloin muutoksen virtoihin.
Päinvastoin, voisin vaikka vähän soudella sinne päin.