Se saanee pyöriä vielä hetken, sillä kaikesta aikomuksesta huolimatta innostuin tänään kirjoittamisen sijaan vetämään läpi ensimmäiset lauluharjoitukset sitten nielurisaoperaation.
Oletko sattumalta joskus laulanut ensi kertaa risaleikkauksen jälkeen? Oliko se myönteinen kokemus?
Itse olen nimittäin ällikällä lyöty – pari, ehkä kolmekin kertaa. Uskomaton vaikutus! Alussa olo oli vähintäänkin tahmea, mutta jo kahden kappaleen jälkeen eteeni avautui täysin uusi maailma! Falsetin käytön pakkoraja on selvästi siirtynyt ylöspäin, mutta parasta ovat matalat nuotit – ne eivät ole koskaan tuntuneet yhtä helpoilta! Sieltä ne tulevat, soljuvat ulos kuin lämmin vesi.
Falsetti tuntuu omituiselta. En oikein saa siitä vielä otetta, kun tilaa pyöriä suun takaosassa on niin paljon. Myöskään pallealla ei ollut hajua siitä, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Tai pikemminkin voisi sanoa, että hajua oli kyllä, mutta kestävyyttä ei nimeksikään – kuudennen biisin kohdalla voin jo hiukan pahoin.
Mutta sikäli mikäli leikkauksella on ollut toivottu vaikutus, ei jatkuvien kurkkukipujen pitäisi enää olla säännöllisen harjoittelun esteenä – joten ehkä ne pallea ja falsettikin sieltä löytävät taas itsensä.