Sittemmin olen kuitenkin tavannut äidinkielenään ruotsia puhuvia henkilöitä. Koin olevani hieman epäkohtelias, koska heidän oli minun rajoitteideni vuoksi käytettävä keskustelussa ainoastaan suomea, vaikka ruotsi on toinen virallinen kielemme.
Itse olen sitä mieltä, että kaksikielisyys on rikkaus. En ole lainkaan katkera siitä, että meillä on kaksi virallista kieltä – ehkä vain hiukan harmissani, kun olen niin saapas sen toisen kanssa. Toki ymmärrän myös ruotsinkielen vastustuksen niillä alueilla, joilla sen käyttö on vähäistä tai olematonta. Entinen kotipaikkakuntani oli tällainen – joten ehkä saan anteeksi teini-ikäisen asenneongelmani, mitä ruotsin opiskeluun tuli.
Mutta nyt se muuttuu! Mitään ei koskaan tule aloittaneeksi, jos aloittaa ”heti huomenna”, joten aloitin eilen. Luin kuutisen sivua ruotsinkielistä kirjaa. Onnekseni pidän kovasti fantasiakirjoista, sillä näiden kuuden sivun kanssa vierähti mukavasti tunti ja vastenmielisemmän materiaalin kanssa voisi mielenkiinto loppua lyhyeen – ehkä jo kahteen sivuun.
Kirjassa on 736 sivua. Älypuhelin ja sen sanakirjasovellus ovatkin nyt jonkin aikaa todella hyviä ystäviäni.
Älypuhelimeni toki tukee minua urakassani kokonaisvaltaisesti: seuraavat kuukaudet sen valikot ja sovellukset juttelevat minulle vain ja ainoastaan ruotsia. Tosin tänään eräs ystäväni lisäsi minut Google+ piireihinsä – niin ainakin päättelin nähdessäni tutun logon. En vain ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä puhelimeni yritti tapahtumasta raportoida.